|
|
|
|
| |
| 1.7.2004 |
Deen
juoksu alkoi yhdessä heinäkuun kanssa. On ollut lämmintä ja mukavaa,
hetkittäin jopa liiankin lämmintä. Kesä tuo tullessaan kaikenlaista mukavaa
puuhastelua, mutta pennut eivät ole kuuluneet suunnitelmiin... |
| 10.7.2004 |
Deen
astuttaminen pyörii mielessä uudestaan ja uudestaan, vaikka sanon itselleni,
etten toista kertaa ryhdy siihen mahdottomaan rumbaan, mitä 9 pentua
tullessaan tuo... Olen kuitenkin ollut kovin ihastunut mukavaan ja komeaan
Ramoniin (FIN MVA HawkEire's Spirit O'Barksdale) siitä lähtien, kun olen sen
ensi kertaa tavannut... Ja Anu lupaa auttaa... |
| 15.7.2004 |
Vielä
iltapäivällä koko astutusreissu oli tiukan harkinnan alla. Illalla sitten
kuitenkin pyyhkäistiin parin tunnin varoitusajalla Lietoon tapaamaan Tuijaa,
tai pikemminkin Ramonia. Astutus onnistui erinomaisen hyvin, koko homma
puheineen päivineen oli ohi alle puolessa tunnissa. Kahvit toki juotiin
pidemmän kaavan mukaan. |
| 17.7.2004 |
Juoksun päivä oli astutusta ajatellen ehkä hieman myöhäinen, mutta matkaan
lähdettiin varmuuden vuoksi vielä toisen kerran. Hyvinhän se jälleen
onnistui. Sitten vain kotiin odottelemaan... |
| 2.8.2004 |
Parin
viikon kuluttua astutuksesta Dee kieltäytyy syömästä aamuruokaansa. Ahaa,
selvä merkki, totean minä. Näinhän juuri kävi viimekin kerralla. |
| 14.8.2004 |
Odotusaikaa on nyt takanapäin nelisen viikkoa. Tällä kertaa en ole aikeissa
viedä Deetä ultraan, sillä kaikesta päätellen pentuja on jälleen tulossa, ja
kaikesta päätellen aika paljon... huoh... ;-) |
| 21.8.2004 |
Dee
puuskuttaa melko lailla rauhallisenkin lenkin jälkeen. Ja vatsa on kasvanut
melkoisesti. Ja odotusta on takana vasta viisi viikkoa! |
| 27.8.2004 |
Ystäväni Carita on
ammatiltaan pieneläinhoitaja, ja on onneksi lupautunut tulemaan mukaan
synnytykseen (sikäli kuin ei satu olemaan töissä...) Carita tunnustelee Deen
mahaa ja arvelee, että pentuja on - yllätys, yllätys - 9 kpl. Arvio on toki
epätarkka, yritän lohduttautua, onhan odotustakin jäljellä vielä yli 3
viikkoa. |
|
10.9.2004 |
Deen vatsa
on valtava. Tuttavat hämmästelevät jälleen, kuten viimekin kerralla,
kysellen mahtaako Dee haljeta ennen kuin pennut ehtivät syntyä... Kaiken
kukkuraksi olen vaihtamassa työpaikkaa, ja uuden työn pitäisi alkaa
koulutuspäivällä 20.9. Hermoilen siis senkin vuoksi. |
| 13.9.2004 |
Deen lämmöt
sahailevat edestakaisin. Olen hermorauniona kotona ja yritän olla
tartuttamatta hermostustani Deehen. Eipä hätää, Dee nukkuu sikeästi
välittämättä vähääkään vouhkaamisestani. Makuuhuone on raivattu uuteen
uskoon (puolet tavaroista viety varastoon) ja pentulaatikko (se sama vanha)
on sisustettu valmiiksi. Odottavan aika on vain kovin pitkä... |
|
15.9.2004 |
Dee aloitti petaamisen
jo eilisiltana. Se läähätti ja petasi, lämmötkin olivat alhaalla. En
tietenkään uskaltanut nukkua juurikaan, Dee sen sijaan kylläkin nukkui
lattialla pentulaatikon vieressä pedattuaan ensin laatikon mullin mallin. |
|
|
 |
|
|
Viimeisen illan odotus |
|
15.9.2004 |
Aamulla lämmöt olivat
edelleen alhaalla, ja Dee läähätti ja tunsin selvästi supistuksia, kun
kokeilin sen kylkiä. Soitin Anulle ja Caritalle, ja molemmat olivat tietysti
töissä. Molemmat niin ikään rauhoittelivat minua ja uskoivat ehtivänsä
paikalle, jos vanhat merkit paikkansa pitäisivät...
Ja pitiväthän ne. Dee läähätti supistusten kourissa kaiken päivää, mutta
mitään ei tapahtunut. Carita ehti paikalle kuuden maissa illalla, Anu hiukan
myöhemmin. Siinä sitten kahvia keiteltiin ja odoteltiin. |
|
|
 |
|
|
Klo 21.15 syntyi
ensimmäinen pentu, trikkiuros. Sen jälkeen melko tasaisin väliajoin syntyi
lisää trikkiuroksia... yhteensä 5 kpl. |
|
|
 |
|
|
Ensimmäinen pentu |
|
|
|
|
|
Jossain vaiheessa oli pidempi tauko, kunnes sitten seuraava satsi alkoi
tulla maailmaan. Ja tulihan sieltä pari merleäkin. Viimeisin pennuista
syntyi kuuden aikoihin aamulla, sitä odotellessa Dee alkoi olla jo niin
väsynyt, että sen silmät painuivat väkisinkin kiinni. Niinpä se sai annoksen
kananmunankeltuaiseen sekoitettua glukoosia, jotta jaksaisi ponnistella
vielä sen yhdeksännenkin pennun maailmaan. |
|
|
 |
|
|
Tässä pentuja "vasta" kahdeksan... |
|
15.-16.9.2004 |
Viimeinen pentu, merle-tyttö, oli kaiketi ollut synnytyskanavassa melko pitkään, koska se oli veltto
ja voimaton lopulta syntyessään. Se hengitti kyllä, mutta heikosti ja hieman
limasta rohisten. Pelkäsin jo sen olevan mennyttä, mutta Carita toimi
hengenpelastajana ja imi tottuneesti limat pennun kurkusta ja sieraimista,
ravisti sitä varovaisesti ja puhalsi henkeä sen keuhkoihin. Hetken päästä
pentu alkoikin jo äännellä, ja pahin näytti olevan ohi.
Väsynyttä mutta onnellista porukkaa huusholli täynnä... Carita suoritti
vielä tunnustelututkimuksen Deelle ja totesi, että kymmenettä pentua ei
tunnu. Joten väsähtänyt äiti ja yhtä väsähtäneet kätilöt saivat viimein
hetken levähtää. |
|
|
|
|
|
|
|
