23.12.2008 |
Chili on omaksunut äidin
roolinsa hienosti, se ei millään malttaisi lähteä pentujen luota
edes pikaisesti ulkoilemaan. Montaa askelta ei metsään tarvitse
ottaa, ja kun Chili on salamannopeasti käynyt pissalla, se
ryntää takaisin ulko-ovelle kärsimättömänä odottelemaan. Sitten
se makaa tyytyväisenä tuntitolkulla pentulaatikossa asentoa
vaihtamatta - välillä on pakko komentaa se hetkeksi
jaloittelemaan. |
|
|
|
Pennut ovat kovia syömään ja
ovatkin pulskistuneet jo huomattavasti. Varsinkin nuori
neitokainen on suorastaan pohjaton. Se kiertää "baaritiskiltä" toiselle
vimmattua vauhtia ja kiukuttelee, jos tarjoilua joutuu hetkenkin
odottamaan. Kuten arvata saattaa, neljän tai viiden annoksen jälkeen se useimmiten lopulta sammuu
:-) |
|
|
|
Pentuja valokuvattiin tänään
aatonaattona joulugalleriaan, ja Chilikin sai joulun kunniaksi
tonttulakin päähänsä: |
|
|
|
 |
|
Chili ja pikkutontut
toivottavat kaikille lukijoille hyvää joulua! |
|
|
|
26.12.2008 |
Chilillä on maitoa erittäin
runsaasti, ja joitakin nisiä joudumme käsin tyhjentämään, kun
pentuja on vain kolme. Valkonaamainen poika on tänään syönyt
hiukan huonosti, ja sen paino on noussut vain vähän. Syntyessään
se painoi 236 g, nyt 344 g. Paino on toki noussut, mutta
viimeisen vuorokauden aikana ei juurikaan. Olemme siis hieman
huolissamme pennusta, ja sen syöminen on erityistarkkailussa.
Muut pennut syövät entiseen tahtiin, ja tyttö, joka oli suurin
pentu jo syntyessään (252 g), painaa nyt n. 450 g. |
|
|
|
 |
 |
|
Pentu
vaatii huolellista puhdistusta... |
... ja
pissatusta. |
|
|
|
|
27.12.2008 |
Pieni valkonaamapoika on
syönyt entistä huonommin, ja illalla se ei halunnut syödä enää
ollenkaan. Se ei varsinaisesti ole veltto, mutta kylläkin
väsyneen oloinen. Huolestuimme jo todella, ja huomenna on
mentävä päivystävälle eläinlääkärille, josko jotakin apua
löytyisi. Huolestuttavaa on erityisesti se, että pentu aluksi
söi ja kasvoi normaalisti, mutta yhtäkkiä ruoka tuntuu lakkaavan
maistumasta. Kaksi muuta pentua voivat edelleen ihan normaalisti,
syövät hyvin ja ovat tyytyväisiä. |
|
|
|
Kun pikkupoika ei useista
yrityksistä huolimatta suostunut illalla syömään, syötti Anu
sitä pipetillä. Syöttämistä jatketaan kahden tunnin välein
ympäri vuorokauden. Ensin pentu tappeli vastaan kaikin voimin,
mutta totesi sitten sörsselin olevankin oikeastaan aika
maukasta, ja alkoi syödä paremmin. Toivottavasti pikkuinen
selviää - pelottaa vain, kun tuo pieni elämä tuntuu olevan niin
hiuskarvan varassa... :-( |
|
|
|
 |
|
Pikkupojan erityisruokinta |
|
|
|
28.12.2008 |
Eipä oikeastaan voi
eläinlääkärikään sanoa mitään täsmällistä pikkupojan tilasta -
voimme vain ruokkia sitä, katsoa miten tilanne kehittyy ja
toivoa jonkinlaista ihmettä. Mitään kipuja pennulla ei tunnu
olevan, se ei valita, se nukkuu ja se kävelee (jopa aavistuksen
paremmin kuin muut pennut), mutta on jatkuvasti kovin väsyneen
oloinen. Muutaman kerran tänään se hamusi nisää suuhunsa, mutta
pudotti sen pois saman tien. Ruoka ei kiinnosta sitä ollenkaan,
pipettiruokinnalla sen paino on tänään noussut vaivaiset 10 g.
|
|
|
|
Illalla pentuparka oli
entistäkin väsyneemmän oloinen, syömisestä ei oikein tullut
mitään. Toiset pennut syövät senkin edestä, ja pikkuinen painaa
enää suunnilleen puolet muiden painosta. |
|
|
|
30.12.2008 |
Pikkupojan tila on edelleen
sama, se ei syö itse ollenkaan. Paino on syöttämällä saatu
nousemaan muutamia kymmeniä grammoja. Tänään pentua
nesteytettiin eläinlääkärillä ja se sai myös antibiootit
hengityksen rohinan vuoksi, vaikka varsinaisia tulehduksen
merkkejä siinä ei olekaan. Lääkäri kuunteli sen sydäntä, josta
tuntui kuuluvan outoa suhinaa. Hengityksen rohina kuitenkin
häiritsi kuuntelua siinä määrin, että mitään sydänvikadiagnoosia
ei siltä istumalta voitu tehdä. Syöttämistä nyt vain jatketaan ja toivotaan
parasta, muuta ei oikeastaan ole tehtävissä. |
|
|
|
31.12.2008 |
Pikkupoikaa on nesteytetty
aamuin illoin kotioloissa, ja toivomme, että se piristyisi
siitä. Toistaiseksi muutosta ei ole tapahtunut. |
|
|
|
 |
|
Pikkupoikaa pestään
ruokinnan jälkeen |
|
|
|
1.1.2009 |
Uuden vuoden aatto sujui
rauhallisissa merkeissä, paitsi että ulkona jyskäsi ja paukkui.
Melu alkoi jo hieman ennen iltakuutta ja jatkui lähes tauotta
puolille öin, jolloin tietysti myllerrys oli voimakkaimmillaan.
Chili nukkui kuin tukki pentujen kanssa lähes koko illan ja
näytti siltä, että vaikka maailma sortuisi ympäriltä, hän
ainakin nukkuu, kunhan saa olla pentujen kanssa. |
|
|
|
Pikkuinen poikaparka on
edelleen mennyt huonompaan kuntoon, eipä tunnu apua olevan sen
paremmin antibiooteista kuin nesteytyksestäkään. Se alkaa olla
niin voimaton, ettei enää juurikaan liiku, nukkuu vain. Sen
hengitys tuntuu myös muuttuvan kaiken aikaa vaivalloisemmaksi,
ja totesimme Anun kanssa surullisina, että nyt taitaa olla aika
päästää irti... Muutosta parempaan ei tunnu tulevan, ja jos
pentu alkaa kärsiä olostaan, on velvollisuutemme antaa sen
siirtyä pehmeämmille nukkuma-alustoille. On vaikeata antaa
periksi; toivoin niin kovin, että tuo suloinen pikku olento
olisi selviytynyt, olisin varmaan itse pitänyt sen. Mutta näin
on varmaan sille parempi. Huomenna tilaan Taikatassusta ajan sen
viimeistä matkaa varten :-( |
|
|
|
 |
|
Koko katras vielä koolla... |
|
|
|
2.1.2009 |
Surusilmin veimme pikkupojan
tänään viimeiselle matkalleen eläinlääkäriasema Taikatassuun,
jossa ELT Johanna Vaurio vielä kuunteli sen sydäntä. Sydänäänet
kuuluivat tällä kertaa paremmin, kun antibiootit ovat
vähentäneet hengityksen rohinaääntä, joka viimeksi häiritsi
kuuntelua. Sydämestä kuului voimakas suhiseva sivuääni,
kuuntelin (ja kuulin) sitä itsekin. Johanna sanoi, että jos
ihmislapsella todetaan tällainen synnynnäinen sydänvika,
ensimmäinen sydänleikkaus olisi jo tehty. Ja niitä tarvittaisiin
vielä monta lisää. Kysyin tietysti, eikö koirille tehdä
vastaavia sydänleikkauksia (pieni viimeinen toivonkipinä syttyi
hetkeksi mieleeni). Aikuiselle koiralle voidaan kuulemma jossain
tapauksessa yrittää sydänleikkausta, mutta ei näin pienelle, se
olisi mahdotonta. Pikkupoika ei kuulemma millään tavalla olisi
voinut selviytyä hengissä enää kovin pitkään. |
|
|
|
Pieni poika nukahti syliini
kauniisti ja rauhallisesti. Niin päättyi tuo hento elämä, joka
tuskin oli ehtinyt alkaakaan... Uskon, että pikkuinen siirtyi pienen
pieneksi enkelikoiraksi paikkaan, jossa siitä pidetään hyvää
huolta. Ja uskon, että sillä on nyt hyvä olla. Suunnatonta surua
on silti mahdoton olla tuntematta. |
|
|
|
Olen kiitollinen Anulle,
jolla on ollut päävastuu tuon hataran elämänlangan ylläpitämisestä viikon
kestäneessä ympärivuorokautisessa
syöttämisessä ja hoitamisessa. Raskasta se on hänellekin ollut. |
|
|
|
Elämä jatkuu, ja nyt on vain
keskityttävä kahteen elossa olevaan pentuun, jotka onneksi
voivat oikein hyvin (ja paksusti; neitokainen varsinkin on niin
paksu mahastaan, etteivät jalat oikein jaksa kantaa sitä :-)
...) Tytön silmät olivat tänään hieman raollaan, pian pennuilla
on siis uusi aisti käytettävissään... |
|
|
|
4.1.2009 |
Kiitos kaikille ystäville
osanotosta ja lohdullisista sanoista, joita on tullut monien
viestien myötä! |
|
|
|
|
|
4.1.2009 |
Tytön silmät aukesivat jo
eilen, ja poika ryhtyi kurkistelemaan maailmaa tänään. Pennut
myös kuulevat jo, ne heräävät unesta kuullessaan, että
huoneeseen tullaan. Pennuilla kävi tänään ensimmäistä kertaa
vierailijoita; Chili nautti tilanteesta täysin rinnoin ja
esitteli ylpeänä pientä katrastaan :-) |
|
|
|
 |
|
Chili on ylpeä perheestään
:-) |
|
|
|
Näkökyvyn myötä pennut
alkavat yrittää jonkinlaista leikkimistä: tyttö suunnisti
määrätietoisesti veljeään kohti, pysähtyi sen eteen, nosti
etutassuaan ja löi sillä veljeä kuonoon... :-) Myös käveleminen
alkaa vähitellen sujua molemmilta pennuilta, tosin tyttö on
edelleenkin niin pyöreä, että se kellahtaa usein kumoon vatsansa
viereen. |
|
|
|
Illan päätteeksi pennuista
otettiin vielä 2-viikkoispotretit; katso otoksia
valokuvasivulta. |
|
|
|
|
|
8.1.2009 |
Tänään pennut pääsivät ensi
kertaa "suureen maailmaan" eli eteisaulaan, joka oli portilla
eristetty olohuoneesta. Isot koirat katselivat suurella
mielenkiinnolla pikkuisten taaperrusta. Pennut eivät varmaankaan
olleet osanneet kuvitella, että maailma ei kokonaisuudessaan
olekaan pentulaatikko ja pentuhuone, vaan jatkuu muuallekin...
Hetken miettimisen jälkeen molemmat lähtivät nuuskutellen
tutkimaan ympäristöään ja viihtyivät hyvin aidan takana
seuraillen isojen koirien puuhia. |
|
|
|
 |
 |
|
Suuressa
maailmassa |
Mitä
nuo ovat...? |
|
|
|
 |
|
Tuleeko
meistäkin tuollaisia?!? |
|
|
|
|
|
9.1.2009 |
Lopulta koitti se suuri
päivä, jolloin pennuille aukesi kokonainen uusi maailma: ruoka!
Pelkkää maitoa maistaneille pennuille annettiin ensi kertaa
jauhelihaa, ja ne totesivat nopeasti olevansa A-luokan
LIHANSYÖJIÄ, vaikkei kyse Wilhelmistä ollutkaan. Ensimmäiset
syöttämiset ovat suttuista puuhaa, sillä toivuttuaan siitä
hämmästyksestä, että jotakin työnnetään suuhun, pennut
innostuivat niin että suorastaan tärisivät ahmiessaan lihaa.
Hampaita pennuilla ei vielä ole, mutta kyllä syöminen tuntuu
sujuvan pelkillä ikenilläkin. Puolet lihasta tietysti mureni
touhussa jonnekin muualle kuin pentujen suuhun, ja siitä
ilahtunut Chili imuroi murut parempiin suihin. |
|
|
|
 |
 |
|
Liha on
ihanaa...! |
|
|
|
|
|
11.1.2009 |
Pennut leikkivät jo kovasti
keskenään, ja jonkin verran myös leluilla, kuten vanhoilla
sukilla... Niiden näkökyky ei vielä oikein riitä seuraamaan
liikkuvaa lelua, mutta kun se tuodaan niiden kuonon eteen, ne
ottavat siitä kiinni ja vetävät. Liikkuvaa kättä ja muuta hiukan
isompaa ne yrittävät jahdata, tosin hiukan kömpelösti, ja jos
vauhtia tulee vähän liikaa, kompastuvat ne helposti omiin
jalkoihinsa :-) Keskenään ne könyävät kovasti ja purevat
toisiaan kuonoista. |
|
|
|
 |
 |
|
Aih! Veli
puree! |
Puren
takaisin...! |
|
|
|
|
|
13.1.2009 |
Pennut muuttivat tänään
uusiin tiloihin, eli niille rakennettiin pentulaatikkoa selvästi
tilavampi aitaus, josta ne voivat katsella maailman menoa.
Ensiksi uudet tilat aiheuttivat hieman hämmästystä ja
närkästystäkin, mutta aika pian pennut alkoivat jo suunnitella
sopivaa huonejärjestystä, ja kohta oli valittu makuuhuoneen ja
wc:n paikat sulassa yhteisymmärryksessä. Chili kävi myös hieman
"sisustamassa" uutta kotia petaamalla kaikki vuodevaatteet
yhteen kasaan. |
|
|
|
|
|
17.1.2009 |
Pentupäiväkirjan
päivityksissä on ollut jonkin verran taukoa johtuen muista
kiireistä: uuden perustamamme yhdistyksen,
Aktiivicolliet ry:n, nettisivut lanseerattiin lopulta
julkisuuteen tänään. Aktiivicolliet ry:n tarkoituksena on
painottaa mm. luonne- ja palveluskoiraominaisuuksia
colliekantamme kehityksessä. Tarkempia tietoja yhdistyksestä ja
sen toimintaperiaatteista voi käydä lukemassa yhdistyksen
sivuilta:
www.aktiivicolliet.net |
|
|
|
Pennut ovat edenneet
ruokailukulttuurissaan seuraavaan vaiheeseen eli lautaselta
syömiseen. Tarjolla on herkullista kermaviili-jauhelihaseosta,
jonka nauttimisen jälkeen Chili saa huolella puhdistaa pentujen
naamat, tassut ja rintakehät. |
|
|
|
 |
|
Herkullista! |
|
|
|
|
|
22.1.2009 |
Pennuilla kävi tänään
vieraita, ja Chili pääsi teatraalisesti esittelemään, kuinka
raskasta taukoamaton lastenhoito voikaan olla :-) Pennut
villiintyvät päästessään juoksemaan vapaasti pitkin huushollia,
ja ihastelevien silmäparien edessä jaksoivat telmiä yllättävän
pitkään, ennen kuin simahtivat sohvan ja kaapin alle. |
|
|
|
|
|
23.1.2009 |
Pennut viettävät entistä
enemmän aikaa muualla kuin aitauksessaan, eivätkä haluaisi
siellä olla muulloin kuin nukkuessaan. Neitokainen kulkee pitkin
huushollia kanniskellen ylpeänä lattialta löytämiään leluja, ja
nuorimies on hoksannut mukavan puuhastelupaikan: lelulaatikon,
jonne se palaa uudelleen ja uudelleen käytyään välillä
jyrsimässä pistorasioita, lattialistoja, sähköjohtoja,
pattereita, ovenkarmeja... (onnea vaan uuteen kotiin; mitä
mahtaa älykäs Nipa tuumata moisesta termiitistä...? :) |
|
|
|
 |
|
Lelulaatikko on mielenkiintoinen! |
|
|
|
|
|
24.1.2009 |
Dee, Dimmie ja Rilla
pääsivät mukaan katsomaan pentuja; Dimmie on aiemminkin
osoittautunut erinomaiseksi lastenhoitajaksi, sillä riitti
kärsivällisyyttä myös Deen yhdeksän pennun kaitsemiseen, vaikka
sen päällä kiipeiltiin ja sen turkkia revittiin yhdeksästä eri
suunnasta... |
|
|
|
 |
 |
|
Dimmie-täti vaikuttaa mukavalta... |
Dimmie-täti ON mukava! |
|
|
|
|
 |
|
Ja sen
korvaa on ihana purra... |
|
|
|
Rilla on aidan takaa nähnyt
pikkusisaruksensa, mutta ei ole aiemmin tehnyt lähempää
tuttavuutta pienten pentujen kanssa. |
|
|
|
 |
 |
|
Hmm...
mikäs epeli tämä on? |
Isosisko!
Makeeta! |
|
|
|
 |
|
Isosiskot
on sitten kivoja! (Niinpä Rillankin korvat pääsivät kokemaan
pikku naskalien terävyyden.) |
|
|
|
Dee on aina pitänyt kaikista
pennuista, mutta jonkinlainen luontainen arvovalta siitä taitaa
huokua, sillä... |
|
|
|
 |
 |
|
...Deen
korvia emme sentään tohdi purra... |
...mutta
Deetä pitkin on kiva laskea liukumäkeä! |
|
|
|
|
|
27.1.2009 |
Pentuja on viime päivinä
antaumuksella yritetty pelotella kaikenlaisilla kattiloiden
kalistuksella, roskiskaapin tyhjien muovipullojen kolistuksella,
pölynimurin hurinalla, sanomalehtipaperiröykkiöiden rapistelulla
ja muilla kummallisilla äänillä, joita ne eivät aiemmin ole
kuulleet - mutta turhaan. Kumpikaan ei pelkää ääniä, vaan
molemmat tulevat reippaasti katsomaan, mistä moiset metelit ovat
lähtöisin. No, tosin pölynimurin yllättävä käynnistäminen sai
hippulat vinkumaan, kun molemmat säntäsivät karkuun, vaan eipä
mennyt montaa kymmentä sekuntia, kun olohuoneessa oli kaksi
Euroopan pisintä colliepentua molempien hiipiessä varovasti
tutkailemaan lähempää moista möreä-äänistä kapistusta (takajalat
on tietenkin syytä varmuuden vuoksi jättää jonkin verran
kauemmas etujalkojen lähestyessä vaaravyöhykettä - jos huonosti
käy, ainakin takajalat pelastuvat...). Kun pentuja oli
riittävästi peloteltu, yritimme ottaa niistä poseerauskuvia 5
viikon kunnioitettavan iän saavuttamisen muistoksi, mutta
totesimme poseeraussuunnitelmat turhiksi, molemmat panivat
ranttaliksi löytämänsä hauskan miinapallon kanssa, eikä
paikallaan seisomisesta tullut yhtään mitään. Poika lopulta
väsyi ensimmäiseksi, joten saimme muutaman seisomakuvan
napattua. Tytöstä se ei onnistunut :-) Kuvat ovat nähtävissä
täällä. |
|
|
|
|
|
28.1.2009 |
5½ -viikkoiset pennut ovat
kovia leikkimään leluilla, ja joskus vauhdikas leikkiminen
päättyy keskinäiseen kärhämöintiin. Poika on näissä tilanteissa
oikein "äijä", se rähähtää kiukkuisena selätettyään tytön ja
lähtee sitten saman tien ylenkatseellisesti tuhahtaen astelemaan
kauemmas. Hetken päästä se tulee jatkamaan leikkejä muina
miehinä, eikä tyttökään kanna kaunaa, vaan pennut ovat taas
ylimpiä ystävyksiä. |
|
|
|
|
 |
 |
|
|
|
|
|
31.1.2009 |
Tänään pennut pakkasivat
reppunsa ja valmistautuivat ensimmäiselle automatkalleen.
Valmiiksi lämmitettyyn autoon oli sisutettu häkki, jossa pennut
matkustivat suuremmin ihmettelemättä, loppumatkasta molemmat
taisivat nukkua sikeästi. |
|
|
|
 |
|
Matkustajat |
|
|
|
Määränpäänämme oli Espoon
Latokaski, jossa pentuja odottivat shelttitytöt Jasmine ja
Melina sekä tunnistusmerkitsijä Carita. Perinteisen tatuoinnin
sijasta lapsiin asennettiin mikrosirut. Operaatio sujui hyvin,
ja pikkuiset eivät kinkunpaloja mutustellessaan paljoakaan
piitanneet omissa silmissäni julmetunkokoiselta näyttävästä
neulasta, jolla siru paikoilleen saatettiin. |
|
|
|
 |
 |
|
Mikrosirua
asennetaan |
Kaikki on
jo takanapäin, kinkku kiinnostaa myös Jasminea ja Melinaa |
|
|
|
Hassua tässä nykyisessä
rekisteröintimenettelyssä on se, että pennuilla ei
tunnistusmerkittäessä ole vielä edes virallisia nimiä, ja
kuitenkin luovutusikäkin jo lähestyy... Rekkareita joudutaan
odottamaan Kennelliitosta vielä jonkin aikaa. |
|
|
|
|
|
1.2.2009 |
Tänä iltana pennut
järjestivät isommat kekkerit ja kutsuivat kylään isäehdokas
Rastin Johanna-omistajineen, tyttösen tulevan omistajan Annen,
valokuvaaja-Tairan sekä Chilin perheenjäsenet Emmin ja Kallen.
Pikaisen kahvittelun jälkeen koko vierailijajoukko keskittyi
ilveilemään ja ääntelehtimään mitä kummallisemmilla tavoilla
pentujen huomion kiinnittämiseksi Anun asetellessa jalkoja
oikeanlaiseen riviin ja Tairan ollessa sormi liipasimella
valmiina laukaisemaan kameransa. Tyttöressu ehti väsähtää ja oli
vähällä valahtaa istualleen aivan väkisin. Poika puolestaan
villiintyi täysin, eikä minkäänlainen tavaroiden heittely,
kalistelu, kilistely, viheltäminen, puhaltaminen, pärinä,
sirinä, murina tai edes epäsointuinen laulu ollut saada sitä
pysähtymään paikoilleen sekunniksikaan. Jollakin ihmeellisellä
tavalla taitava Taira kuitenkin sai pennuista hienot kuvat,
jotka löytyvät kuvasivulta. |
|
|
|
|
|
4.2.2009 |
Tänään oli jännittävä päivä,
sillä pennut lähtivät aamulla silmätarkastukseen
eläinlääkäriasema
Mevetiin, jossa silmiä rutinoituneesti tutkailee ELT Pelle
Axelson. Mukana matkassa olivat myös Chili ja Monti
isyysselvityksen DNA-määritystä varten. Rasti on jo aiemmin
käynyt antamassa omat näytteensä. Papereiden setvimisessä olikin
ihmettelemisen aihetta kerrakseen, pentujahan ei vielä ole voitu
rekisteröidä. Jos itse olimme ihmeissämme papereiden, näytteiden
ja silmien kanssa, olivat sitä myös näytteitä ottavat hoitajat,
joille kerrottiin toisen uroksen jo käyneen antamassa
näytteensä, ja jotka sitten kyselivät "sitä toista narttua"...
Pääsimme sanomaan, että äidistä ei nyt ole epäselvyyttä, vain
isästä :-) Saa nähdä, millainen huoltajuuskiista tästä vielä
kehkeytyykään... |
|
|
|
No, lopulta paperit saatiin
täytettyä ja karvatuppinäytteet otettua kaikista neljästä
koirasta. Vuorossa oli viimein silmätarkastus. Tähysteltyään
silmänpohjia Pelle kertoi tytöllä olevan minimaalinen CRD, ja
poika puolestaan on CEA-vapaa. Loistouutisia siis, mitään
vakavaa ei löytynyt. Nyt jäämme vain odottelemaan lopullisia
isyysselvityksen tuloksia, jotta saamme sitten Chilin kanssa
laittaa elatusmaksuvaatimukset oikeaan osoitteeseen. |
|
|
|
|
|
5.2.2009 |
Pentujen viralliset nimet on
nyt lopultakin päätetty. Pojasta tulee Ruffenuff
Rolling Rhythm ja tytöstä Ruffenuff Rambling Rhyme.
Rullaava rytmi ja rönsyilevä riimi siis, näin Chili saa omassa
nimessään rönsyävät rytmit säilymään jälkipolvissa. Myös
pentujen kutsumanimet alkavat varmistua: poika on Roki (tai
Rocky) ja tyttö saanee nimekseen Reeta. Mukavasti R-alkuiset
nimet sattumoisin molemmilla. |
|
|
|
|
|
6.2.2009 |
Pennut ovat pian 7 viikon
ikäisiä, ja luopumisen aika häämöttää... Chili on vieläkin aika
lailla "kiinni" pennuissa, se nukkuu yönsä niiden kanssa ja
imettää niitä säännöllisesti. Syötyään oman ruokansa sille tulee
kiire pentujen luo oksentamaan (toki se syö oksentamansa ruoat
kiireesti takaisin :-)...) Chili myös opettaa pentuja leikkimään
vetämällä sukista tehtyjä vetoleluja niiden kanssa. Saa nähdä,
miten Chili pärjäilee, kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa. |
|
|
|
 |
 |
|
Äiti
opettaa lapsia leikkimään |
Pikkutyttö
on kova saalistamaan |
|
|
|
|
|
8.2.2009 |
Suuri (mutta haikea) päivä
on viimein koittanut - pennut ovat pakanneet pikkuiset reppunsa
ja lähtevät tänään maailmalle. Ensin tultiin hakemaan poikaa,
siis Rokia. Pojan uusi perhe, Sini Rajaniemi, Henri Pajander ja
"isoveli" Nipa olivat jo eilen ajelleet Seinäjoelta saakka.
Poika otti tulijat vastaan iloisena vimmatun hännänheilutuksen
kera. Nipa oli miehekkään kiinnostunut ennenkaikkea
läsnäolevista nartuista Chilistä ja Femmasta, mutta ehti sentään
tervehtiä pikkuista Rokiakin. |
|
|
|
 |
|
Rokin oma
lauma - Sini, Henri ja "isoveli" Nipa |
|
|
|
Hetken päästä tultiinkin
sitten hakemaan Reetaa. 10-vuotias Anniina on taitava
pennunhoitaja ja erinomainen leikkikaveri Reetalle, joka
mielellään pusuttelee Anniinaa. Reetan perhe, Anne
Norovirta-Laamanen ja Matti Laamanen sekä 10-vuotias Anniina ja
15-vuotias Lassi, asuu onneksi Vantaalla Myyrmäessä, jonne matka
kestää noin 15 min, joten toivottavasti tapaamme Reetaa ja
perhettä tulevaisuudessa usein. |
|
|
|
 |
|
Reetan
perhe - pusuteltavana Anniina, vierellä Anne ja Matti. Kuvasta
puuttuu Lassi. |
|
|
|
Kun ovi sulkeutuu Reetan
uuden perheen takana, huusholli on kovin hiljainen... jopa Femma
istuu hetken paikoillaan. Kaikki me ihmettelemme, mihin nämä 7
viikkoa oikein katosivat, ja joko lapset tosiaan ovat niin
isoja, että pärjäävät maailman melskeissä. Olen kiitollinen
siitä, että molemmat saivat hyvät ja rakastavat kodit,
sellaisella voimavaralla on hyvä aloittaa onnellisen pikku
collien elämän taival. |
|
|
|