Sony:
Kiinnostuin pk-harrastuksesta ensimmäisen collieni Sonyn (s. 1987) myötä, jonka kanssa ajoin jälkiä ihan omaksi ilokseni. Mitään en tietenkään osannut, mutta ainakin molemmat tykkäsimme puuhasta. Virallisesti kilpailemaan emme koskaan päässeet, sillä tottis tuotti (jo silloin) ongelmia. Kävimme kylläkin aktiivisesti HPH:n treeneissä Laakson kentällä. Normaaleina pidetyt koulutusmenetelmät olivat 1980-luvulla melko erilaiset kuin tänä päivänä, enkä oikein koskaan tuntenut niitä "omikseni". 

Kisasimme kuitenkin epävirallisesti Suomen Collieyhdistyksen Helsingin alaosaston järjestämässä ABC-ottelussa (airedalenterrierit, bokserit ja colliet) vuonna 1988 ja voitimme elämämme ensimmäisen pikku pokaalin, joka luonnollisestikin on edelleen tallella kaikkein arvokkaimpana palkintoesineenäni :-)


Sonyn pokaali
 

 
Ida:
Toinen collieni Ida oli ilmiselvää hakukoira-ainesta, mutta en koskaan löytänyt sopivaa hakuporukkaa (en ehkä riittävän aktiivisesti osannut etsiäkään), joten Idan kanssa treenaaminen jäi sitten vain hupitottisteluksi, mikä sinänsä on vähän sääli, koska Ida oli koira, joka varmasti osaavissa käsissä olisi ollut kykenevä millaisiin tahansa suorituksiin. Ida oli oikein näppärä mm. silloisiin suorituksiin kuuluvissa tikapuissa ja pääsi yli jopa inhottavasta "laudasta", joka oli korkea (muistaakseni 180 tai 200 cm) suora este. Idasta ei siis kisakoiraa tullut, mutta se eli pitkän elämän rakkaimpana ystävänäni ja opetti minulle, millainen voi collie parhaimmillaan olla.
 
 
 
 

 
 
Dee:
Kolmas koirani Dee syntyi v. 2000, ja sen kanssa aloin ajaa jälkiä sen ollessa pikkupentu. En ollut oivaltanut makkarajälkien ideologiaa, sillä en ollut sellaisista kuullutkaan edellisten koirieni kanssa silloin 1980 -luvulla. Ehkä tästä syystä Deen ongelmana jäljellä oli ylenpalttinen vauhti ja rynniminen, ja sen poiskitkeminen myöhemmässä vaiheessa tuntui joskus toivottomalta. Moni tapaamani "guru" ja kouluttaja kehotti aloittamaan kokonaan alusta makkarajäljillä, mutta sekin tuntui turhauttavalta. Tuskailtuani aikani vauhtiongelmien kanssa tapasin Päivi Raution, joka mm. rottweilerinsa Hulan kanssa oli saavuttanut monenlaisia meriittejä pk-lajeissa. Olen ikiajat kiitollinen Päiville, joka omia vaivojaan säästämättä opasti, neuvoi ja kannusti niin positiivisella tavalla, että sen vertaista en ollut koskaan aiemmin kokenut. Päivin opastuksella Deen jäljestäminen sai uusia ulottuvuuksia, ja keppimotivaatiota kehittämällä tulokset paranivat kaiken aikaa vauhdista huolimatta. Ymmärsin ainakin sen, että vaikka makkarajälkimetodilla saa varmaan aikaan hyviä jäljestäjiä, kyllä tällä "vanhanaikaisellakin" metodilla koiran voi saada toimimaan.

Kuvia Deen esineruututreenistä
 
BH-kokeen Dee suoritti vuonna 2003, ja niinpä sen kanssa päästiin sitten jo pk-kisoihinkin, tosin vasta muutaman vuoden kuluttua ja aika huonolla menestyksellä, sillä ekat kisat (collieiden pk-mestaruuskisat v. 2006) onnistui ohjaaja (minä) torpedoimaan täysin. Tuloksena jäljeltä vain 2 keppiä, esineruudusta 29 p. ja tottiksesta peräti 46 p.

Collieiden pk-mestaruuskisoissa v. 2006
 
Seuraavat kisat onnistuivat maaston puolesta suhteellisen hyvin, janalta täydet pisteet, jäljeltä löytyi 5 keppiä (yksi välikeppi "unohtui"), esineruudusta niin ikään täydet pisteet, mutta tottikseen emme sitten menneet ollenkaan Deen vihoittelevan selkävaivan takia. Selässä todettiin juuri ennen kisoja jonkinlainen välilevyn luiskahdus, joka teki metrin esteen ylityksen lähes mahdottomaksi, enkä sitten halunnut kiusata koiraa käskemällä hyppäämään (Dee kyllä hyppäsi aina kun käskettiin; valitettavan usein se tuli kuperkeikkaa pää edellä alas kaadettuaan esteen...). Lääkäri tarjosi leikkaushoitoa selkävaivaan, mutta en siihen koskaan uskaltautunut, sillä riskinä leikkauksen mahdollisesti epäonnistuessa olisi ollut halvaantuminen. Normaalia kotikoiran elämää Dee pystyy viettämään ongelmitta, ja niinpä pk-ura jäi sitten siihen.

Dee kaataa esteen :-(    [kuva: Nina Koso]
 
Tokossa hyppy on niin paljon matalampi, että sitä sentään voidaan vielä harrastaa. Dee on kisannut tokossa alo-luokassa 3 kertaa, joista 2 * 1-tulos ja kerran 2-tulos. Ehkä vielä menemme yrittämään sitä kolmatta ykköstä, vaikka nyt vanhemmiten Dee on alkanut kuvitella voivansa tehdä mitä huvittaa, mm. haukkua läpi koko suorituksen, roikkua takkini hihassa ja hauskuuttaa yleisöä mitä moninaisimmilla tavoin...
 
Deen pk-kokeet:
 
Laji/luokka  Pvm ja paikka Tuomari

Maasto

 Tottis Yhteensä  Tulos
     

Jana   

Kepit Esineet      
BH-koe 12.10.2002 Hamina Laura Mäkelä   Hyväksytty
                   
PAJÄ 1 15.7.2006 Tikkakoski Pekka Väisänen 40 40 29 46 146

 -

  
                 
PAJÄ 1 16.8.2006 Tampere Kristiina Kallio 40 110 30 - 180 -
 
 
Deen tokokisat:
 
Laji/luokka  Pvm ja paikka Tuomari Pisteet yhteensä Tulos Sijoitus
           
Toko alo 13.7.2003 Hamina Reija Puolakka 185 p. Alo-1 2.
           
Toko alo 21.9.2008 Helsinki Harri Laisi 174 p. Alo-1 -
           
Toko alo 5.10.2008 Kyröskoski Juha Kurtti 155 p. Alo-2 -
 
 
 

 
 
Chili:
Chili oli pikkupennusta alkaen sen tyyppinen, että sen lajiksi tuntui sopivan haku, joka kuitenkin itselleni oli vieraampi laji. Onneksi pääsimme mukaan Lindströmin Riitan hakuporukkaan jo vuonna 2002, kun Chili oli parin kuukauden ikäinen. Chili treenasi aktiivisesti hakua vuosina 2002 - 2006 ja kehittyi ihan mukavaksi hakukoiraksi (ainakin treenitilanteissa...). Chili ilmaisee haukkumalla. Tottiksen treenaaminen on kuitenkin ajanpuutteen (tai ohjaajan osaamattomuuden) vuoksi jäänyt Chilin kanssa niin vähälle, että kisoihin ei taida olla asiaa... BH-kokeessa Chili kävi syksyllä 2008 kahteen kertaan, ekalla kerralla "lainaohjaajan" kanssa liian vähällä totuttamisella, joka ei tainnut olla oikein hyvä ratkaisu, ja koe hylättiin. Kuukautta myöhemmin menin sitten itse yrittämään Chilin kanssa uudestaan, ja sillä kertaa suoritus hyväksyttiin. Paljon olisi kuitenkin Chilin tottiksessa vielä tekemistä, ennen kuin varsinaisiin kisoihin asti päästäisiin.
 

Chili seuraa (kuva: Nina Koso)
 
Chilin pk-kokeet:
             
Laji/luokka  Pvm ja paikka Tuomari

Maasto

 Tottis Yhteensä  Tulos
 
BH-koe 11.8.2008 Kotka Vesa Häkkinen

 

     Hylätty
             
BH-koe 20.9.2008 Hamina Olli Paasonen

 

     Hyväksytty
 
 
 
 
 

 
 
 
Rilla:
Rillan kanssa aloitimme jäljestämisen Rillan ollessa 7-viikkoinen. Rillan alkutreenaaminen perustui makkarajälkiin, ja Rillan tapa jäljestää on aivan erilainen kuin Deellä. Rilla on melko rauhallinen jäljestäjä.
 

Nuusk!
 
Hakuharrastuksen Rilla aloitti vasta 3-vuotiaana lähinnä sillä ajatuksella, että jos hyvin kävisi, voisimme ehkä joskus kokeilla etsintäkoetta (josta itse olen kiinnostunut). Rillan ilmaisumuodoksi on valittu rulla ("rulla-Rilla") ihan oman mielenkiintoni vuoksi; halusin tietää, millaista on rullakoiran opettaminen. Lisäksi Rilla on nopeajalkainen ja tykkää liikkua, joten rulla ehkä sopii sille... toisaalta Rilla on kyllä myös melko haukkuherkkä ja pitää vieraista ihmisistä, joten ehkäpä helpommalla olisi voitu päästä valitsemalla haukkuilmaisu. No, aika näyttää, miten homma edistyy. BH-kokeen Rilla suoritti syksyllä 2009, ja toivottavasti ensi keväänä pääsisimme varsinaisiin kokeisiin.
 

Rilla Rotikossa (kuva: Nina Koso)
 
Rillan pk-kokeet:
             
Laji/luokka  Pvm ja paikka Tuomari

Maasto

 Tottis Yhteensä  Tulos
 
BH-koe  3.9.2009 Lohja Jouni Nummela

 

     Hyväksytty