|
Anu oli meidän perheen varsinainen ensimmäinen koira. Se oli
Suomen Lapista nuorena löytynyt sekarotuinen narttukoira. Vanhempani olivat lomalla Lapissa -70 luvun
alussa ja siellä asuva tuttu mies oli koiran löytänyt. Hän oli yrittänyt lehtien
kauttakin löytää omistajia, muttei onnistunut. Itse hän ei koiraa pystynyt
pitämään, ja niin lähti Anu vanhempieni mukana etelään.
Voi vain
arvata mikä riemu siitä syntyi, sillä olinhan kitissyt omaa koiraa jo kauan,
epäonnistuneesta Lassie-kokeilusta huolimatta. Aluksi Anu oli hyvin
"metsäläinen" (joka karkasi jos vain irti pääsi), mutta se oppi nopeasti
talon tavoille. Se pysyi pihallamme aina irti, vaikka pihaa ei ollut aidattu. Vieraille
ihmisille se oli aina hieman varautunut, ja muisti rähistä ovikellon pimputusta. Yhdet
vahinkopennut Anu pyöräytti. Siihen aikaan ei koiria juurikaan kiinni pidetty, vaan ne
juoksivat pitkin pitäjää. Muistan, että Anun juoksuaikoina meidän ulko-ovemme
takana nukkui joskus erinäisiä uroksia, ei siis auttanut, vaikka oma koira ei kylillä
juossut. Pennut syntyivät ja isäksi veikattiin Sörkkärin-Oskua. Anun tarkkaa
syntymäaikaa ei tiedetty, mutta arviolta se oli syntynyt 1972 ja kuoli 1982. Anu
sai pahan kohtutulehduksen, joka leikattiin, mutta heikko koira ei enää selviytynyt
rasittavasta leikkauksesta. |
